Kruununprinssi Kurnukoff

.

.

* * *

Kivikirkot ja rautaportit…

… ja kasvot sotilaan,

joka palatsin eessä vartioi valtiastaan …

Nämä ovat kaltaisesi, nämä pysyvät paikoillaan:

Mutta junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan:

Sinä seisot niin kuin vuori, etkä muutu milloinkaan…

Kiskot minua kutsuu, siis hyvästellään vaan …

Ovet ovat meitä varten, että tullaan ja poistutaan…

Koska junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan:

Älä luule, että itkee ovi – kun se suljetaan,

se vaan kuluu lähtiessä – ihan hiljaa narahtaa:

Eikä ne oo kyyneleitä – joita vuori vuodattaa:

Ne on kevään tekeleitä – kun se jäitä sulattaa!

Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan …

Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan!

* * *

.

.

.

.

– – –

.

.

.

– – –– – –

– – –

– – –

– – –

.