Kruununprinssi Kurnukoff

.

.

.

.

.

.

.

.

.

***

Oli aamu jonkun Suomi-filmin –

– joka kulisseilta näyttää vaan:

Kuljit itkettynein silmin, herrat söivät aamusuolaisiaan –

Huusin: “Minne sut vien?”

Pyyhit pois sen tien, sä niin kuin peitevärit sateeseen …

On enää ennallaan ristiriidat, joita kannat edelleen –

Yli Kissojen yön –

– – –

Hän särkee seinämaalauksen, jossa lapset rokkaa arkuissaan –

Vanha nainen kuiskaa peilille arvoituksen:

“Ken on kaunein farkuissaan?”

– – –

Torin laitaan jään-

– katson ystävään, joka sadan vuoden tuskaa myy …

Halpaa se on, kun silmät nään –

– On alla naamionsa kyy:

Ja Kissojen yö!

Niin mä kerron, minkä kuulin,

puisen laivan on nähty uppoavan –

Hän tulee viereen – oon se tuuli – kaikki särkyi ja tiedän taas alkavan –

Kissojen yön –

—

Pian aamu on ja hän on jälleen kädet ristissä niin peloissaan:

Ja hän purkautuu kuin lapsi ystävälleen: “Näänkö unta mä vaan?”

Mutta myrkyt liikkuu kun tuuli käy –

Kohta alkaa täälläkin pakastaa:

Voit mennä pois –

– tai vielä hetken nukkua

– tai Rakastaa

Yli Kissojen yön –

mmm …. Kissojen yö

***

.