Pelottavilta eläimiltä oppiminen
5.07.2015 - 22:39 / kurnukoff.
2 vastausta - “Pelottavilta eläimiltä oppiminen”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
Sivut:
Kategoriat:
- ARGH
- arki
- askareet
- bileet
- Ei näin!
- elläinjuttuja
- fiilistely
- harrasteet
- henkieläimet
- henkieläinharjoituksia
- ho-ho
- höh
- hyvistys-hymistykset
- jännät
- juhlapyhät
- jumaluudet
- kaupungin kummallisuudet
- koti
- koulu
- köyhäily
- krokii
- kurnu
- kylässä
- kyllä se siitä!
- lähiluonto
- lapsenmielistä
- laulut
- loma
- mietintämyssy
- Näillä mennään!
- otukset
- palsta
- pihapiiri
- projektit
- reissussa
- ruoka
- sarjakuvaharjoitteita
- sisäiset elämänviisaudet
- soul lights
- space blues
- suunnitelmat
- taikakorut
- tapahtumat
- tarinatuokio
- teatteri
- tu-tum
- tunnelmointi
- vuodenajat
- yö
14.07.2015 - 13:33
Kastemadot kammottaa, mitähän niiltä voi oppia? Hitautta ja kaksineuvoisuutta? 😀
18.07.2015 - 20:20
Kastemadot opettaa ainakin puutarhanhoitoa, tunneleiden kautta kulkemista (jos matkalla on tunneleita, niin mato opettaa, että siellä kannattaa käydä :D), kastemato opettaa myös maan koskettamista, eli vaikka kesällä kokeilee miltä tuntuu hiekka tai multa tai paljas nurmikko tai kuuma asvaltti. Kastemadot opettaa myös lämpötilojen ja ilman (sade tai kuiva ilma) fiilistelyä iholla. Myös biojätteen kierrätystä ja kompostointia ja “maan siivoamista” ja kaivamisen hauskuutta, eli kasteato-oppeja saa vaikka kaivamalla rannalla kuoppia jonne menee vettä tai ylipäätään kaikenlaisen kaivamisen ja maan ja mullan kanssa pelehtimisen hauskuutta (esim. hiekkalinnojen tekoa, tai voi kaivaa esiin kaapin perukoilta kaikkea kummallista, tai kaivaa ruokakaapit läpi, missä ruoassa menee päiväys nopeimmin ja keksiä siitä jotain, tai kaivaa aarteita kirppareilta, tai kaivaa pihalla jotain piiloon tai esiin). Niistä sanotaan, että ne opettaa myös käsittelemään henkistä tai fyysistä roskaa ja moskaa, eli mato opettaa, että kehon eritteet on kaikki hyviä ja luonnollisia asioita ja jätteenlajittelu voi olla hauskaa ja mielenkiintoista ja että “jätteistä” voi tehdä hienoja askarteluja tai jämistä hyviä ruokia. Ja että samalla tavoin kuin fyysisen roskan käsittelyä, niin henkisen roskankaan käsittelyä ei kantsi pelätä, koska siellä on piilossa aina joku hyvä oivallus, joka on osa ihmisessä muhivaa hyvien ajatusten kasvattamisen multaa.
Mato opettaa myös, että ei haittaa vaikka jotain asioita elämästä jäisikin taakse, siis just kun mato voi katketa ja madonpäät jatkaa luikertelua itsenäisinä matoina. Mato opettaa vielä nauttimaan siitä, että asioissa on ihan vaan inhimillisiä ja sukupuolettomia puolia ja että naiselliset ja miehelliset puolet voipi olla sulassa sovussa keskenään. Mato, jolla ei ole silmiä, opettaa luottamaan niihin asioihin joita silmillä ei voi nähdä, eli just vaikka tunteisiin ja intuitioon ja siihen mitä sisällään kokee. Lisäksi mato opettaa, että joskus on kiva tuntea maa koko ruumilla, maata nurmikolla tai maata lumihangessa tekemässä lumienkeleitä, tai vaikka maata lötköttää sängyssä peiton sisässä matorullaksi kääriytyneenä. Varmaan mato opettaa myös, kun on sanonta, että aikainen lintu madon nappaa, niin jos lähtee aikaisin ulos, niin pääsee ihastelemaan linnunlaulua :D?
Madot opettaa, että hyvä katsoa mihin kulkee, ja lempeyttä kaikkia pieniä maan öttiäisiä kohtaan. Samoin ne opettaa, että joskus on hyvä nauttia hiljaisuudesta, niin toisten keralla kuin itekseen. JA: Mato opettaa ahkeruutta puuhastelussa ja “kaikki työt ja toimet on tärkeitä kokonaisuuden kannalta”-ajatuksia 🙂
Terveisin. Kastemadot on minun yksiä lempparielläimiä, niiltä voi oppia vaikka mitä hyödyllistä! Kun olin pieni niin kauppareissulla lauloin matolaulua sateella, niin että kesti reissut ikuisuuden. Se meni jotenkin silleen, että: “mato mato pieni älä jää alle, älä alle jää”. Lähes jokaiselle madolle piti laulaa erikseen matolaulua :D.